perjantai 25. marraskuuta 2016

Murtuva zen

Alkukierrosta, oikeastaan ensimmäisen parin päivän pettymyksen jälkeen, mielentila on lähes poikkeuksetta aina rauhallinen, jopa zen. Luotan maailmankaikkeuden mahtiin ja kerään toivoa kierron keskikohtaan. Syön clomit tai letrot. Alan juoda greippimehua ja syödä erityisen paljon vitamiineja. Koitan urheilla ja levätä. En koe kamalaa painetta.

Nyt on kiertopäivä 10, ja mieleni alkaa taittua jännityksen ja kovan odotuksen pariin. "Älä ajattele liikaa!" "Älä murehdi!" "Älä stressaa!" "Älä mieti tuota virtahepoa vieressä - äh, mietit juuri!" Toive on niin valtava, että se murentaa zen-tilaa ja tekee hermostuneesti.

Aion tässä kierrossa pitkästä aikaa tikuttaa ovulaation. Söin toista kertaa clomeja (viimeksi tuli kaksi follikkelia) ja aion ovulaation aikoihin syödä Primaspania (=aspiria) tukilääkeenä. Olen syönyt niitä aiemminkin, mutta enemmän alkukiertoon; nyt syönkin loppukiertoon.

Lähestyvä ovulaatio tuo myös "väkisinmakaamisen". Seksi on ihanaa, mutta onhan se rehellisesti sanottuna myös tosi tavoite-, ei nautinnonhakuista näissä puuhissa.

Alkukierto ihan mukavaa - loppukierto tuskaa. Maailmankaikkeuden yin ja yan.






















PS. Kuulin pitkästä aikaa tällä viikolla taas neuvon, että lapsi kuulemma tulee, kun lopettaa yrittämisen. OK.


Kuva täältä

1 kommentti:

  1. Miksi ihmiset ovat niin hanakoita neuvomaan toisia asioissa, jotka eivät heille kuulu mitenkään?!

    Jatkukoon zen-mielentilasi yli viikonlopun!

    VastaaPoista