Kun jotkin asiat kestävät aikansa

Tsemppiä kaikille, jotka odottavat vuoroaan! 

Töksäyttelyistä

Käsi ylös kaikki lapsettomat, jotka ovat kuulleet loukkaavia tai vaivaannuttavia lapsikommentteja!

Töksähtelevät sukuläistätien suorat utelut perheenlisäyksestä ovat klassikkoja, jotka mekin olemme saaneet tuta. Eniten on yllättänyt se, kuinka vauvavihjailut lähtivät heti kun kerroimme menevämme naimisiin. Lopetimme ehkäisyn puoli vuotta ennen häitä. Silloin kommenteille vielä naurahteli vaivaantuneesti, mutta nyt ne enemmän hämmentävät. Ikinä en kyseisessä hetkessä näytä loukkaantumista tai surua, vaan jään enemmänkin sanattomaksi tai saan juuri ja juuri muka kevyesti vastattua jotain ystävällistä takaisin.

  kuva täältä                                      

Lapsettomuudesta tietävät vain jotkin kaverit. Olemme säästäneet lapsenlapsia odottavat isovanhemmat tältä surultamme, koska minusta tuntuu siltä, etten kestä sitä lisäpainetta, mikä puristuisi sieltä suunnalta, jos he kuulisivat kuinka iso show tämä lapsen "tekeminen" on ollut ja yhä on.

Höpsähtäneiltä vanhuksilta lapsiutelut vielä ymmärtäisi, mutta nuoretkin kaverit saattavat päästää kaikenlaisia sammakoita suustaan. Eräs muun muassa häistä kuultuaan kävi silittelemään vatsaani, että "kohta se täällä jo potkii". Osa työkavereista vilkuilee ja mittailee vatsaani, että joko tuo olisi kasvanut. Raskaana oleva ystäväni valitti, kuinka raskaus ei sovi yhtään hänelle ja että välillä tuntuu, että pliis ottakaa tää pois musta. Jos tilanteen tietävät kaverit kertovat, kuinka ei saa stressata tai pitää juoda greippimehua, niin tekisi mieli iskeä oma pää seinään.

Näissä tilanteissa mietin aina, että GAME FACE ON ja hymyilen väkinäisesti.

kuva täältä                         

Välillä mietin, että pitäisikö uteluihin vastata suoraan. "En ole raskaana, mutta toivoisin sitä tosi tosi kovasti, joskin tämä yrittäminen on ollut  H E L V E T I N  hankalaa!"

Kierrosta toiseen kiertävät tunteet

Puolentoista vuoden lapsitoiveen aikana on saanut elää kyllä valtavan tunteiden vuoristoradan. Vaikka syödyt lääkkeet ja hetkeksi alkaneet raskaudet ovat kuormittaneet ja kipeyttäneet kehoa, koen että tunteet toivosta epätoivoon ovat olleet fyysisiä haasteita suurempia.

Kiertojen peruskaavana on yleensä ollut se, että kuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä kasvaa sisukkuus ja taistelutahto. Lääkkeitä syödään munasolun kehittymiseksi ja mielessä on pieni valonkaje: ehkäpä tässä kierrossa.

Kierron puolivälissä kuulostellaan ovulaation oireita, käydään kontrolliultrassa ja pidetään sormet muttei jalkoja ristissä. Puolivälissä aiemmat epäonnistuneet yritykset unohtuvat.

Sitten alkaa se piinaavin osuus. Kun oletettuihin kuukautisiin on enää vajaa viikko on jokainen vessareissu paineistettu sillä, että "älä vuoda verta, älä vuoda verta!" Kuukautiseni alkavat aina pienellä muutaman päivän tiputteluvuodollalla (keltarauhasongelmia???), joten kun ensimmäiset veripisarat ilmestyvät alkaa mieli painua syöksyä maahan. Kun kuukautiset sitten alkavat kunnolla ovat ensimmäinen ja toinen vuotopäivä todella itkuisia ja masentavia:

                   "Taas näin!"                   "Ei voi olla totta!"                  "Me ei  I K I N Ä  saada lasta?"

                               "Miten mun elämälle käy?"     "Jos mä en oo äiti, niin mikä mä oon?"

                           "Olen maailman viimeinen ihminen, joka ei saa omaa lasta?"    

                                                      "Mikä meni vikaan?"            "Miksi olen viallinen?"

kuva täältä

Jokakuukautinen valtava pettymys on kamala isku itselle, mutta tottakai myös miehelle, joka yrittää tsempata, tukea ja lohduttaa. Meillä minä olen se huutoitkua huutava tunne, mies tukipylväänä pystyssä pysyvä järki. Hän jaksaa tilastojen todennäköisyyksien olevan vielä meidän puolella. Minä taas pelkään, että kun olemme jo tässä lapsettomuuden vähemmistössä, niin huono tuuri jatkaa meidän varjostamista.

Simpukka

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry jakaa tietoa ja tarjoaa tukea:

http://www.simpukka.info/

kuva täältä                                             

Rohkaisun sanoja

Elämättä lapsettomuuden kipeistä kipeimpiä hetkiä ei voi ymmärtää, kuinka paljon aallokkoa tämä asia voi tuoda jokapäiväiseen elämään. Olen joutunut kohtaamaan todella mustia, katkeria ja epätoivoisia hetkiä. Onneksi on yhä silti ihania ja huolettomiakin päiviä. Toivo kai se on kun pinnalla pitää, vaikka välillä vähän uppeluksiin uppoankin. Oletteko koskaan ajatelleen, kuinka ihana kohta on Sinä ja minä -biisin toisessa säkeistössä:

"On toivo kuin hyvä henki, se virtaa vaan. Se airottomankin veneen saa liikkumaan."

Törmäsin kesällä ajatukseen, joka sisältää paljon rohkaisun sanoja:

"Jumala suokoon minulle tyyneyden hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeuden muuttaa sen, minkä voin, ja viisauden erottaa nämä kaksi toisistaan."

kuva täältä

Lääkärit ja lääkkeet

Tähän "lapsenhankintaan" on liittynyt monta eri lääkärin kohtaamista, valkoista pitkää käytävää, ultraäänitutkimusta ja kalenterin selailua, mutta tässä tiivistetysti tähänastinen hoitopolku:

• tammikuu 2015: kuparikierukan poisto terveyskeskuksessa

p i t k ä   t u l o k s e t o n   l u o m u y r i t y s

• tammikuu 2016: lääkärikäynti terveyskeskuksessa: lääkärin haastattelu lapsettomuudesta; labrat minulle (ei poikkeavuutta); lähete erikoissairaanhoitoon lähikaupungin sairaalan hedelmällisyysklinikalle
• tammikuu: sperma-analyysi Väestöliitolla (ei poikkeavuutta)
• maaliskuu: hoitojen suunnittelu eli 3 inseminaatiota, jonka jälkeen ivf-jonoon. Munasarjoissa havaittiin viitteitä siitä, että voisi olla PCOS. Tilanteen  pitäisi kuitenkin olla hyvä. 
• maalis-, huhti- ja kesäkuu: kolme inseminaatiota. Keskimmäinen saa aikaan positiivisen tuloksen, mutta raskaus keskeytyy pian. Lääkäri lisää hoitosuunnitelmaan neljännen inssin. 
• heinäkuu: hedelmällisyysklinikka on kiinni, joten neljäs inseminaatio jää odottamaan lomien loppumista. Heinäkuussa tulen raskaaksi pelkän Letrozolin avulla. Raskaus keskeytyy muutaman viikon kuluttua.
• nyt odotetaan kehon palautumista viimeisestä keskenmenosta, minkä jälkeen on vielä yksi inssi ennen ivf-hoitoja

Käytetty lääkitys: 

Jokaisessa kierrossa olen syönyt kuukautiskierron 3.-7. päivinä ovulaation induktioon Letrozol-lääkettä. Kahdessa inssissä munasolun irrotuspiikkinä on ollut Pregnyl. Tuloksen tuoneessa hoidossa ei käytetty irrotuspiikkiä, koska munasolu oli jo irronnut. Ensimmäisessä inssissä myös tukilääkityksenä (turha) Lutinus-progesteronilisä. 

Kaikissa kolmessa inssissä söin  Letrozolia - viimeisimmässä jopa tupla-annoksen useamman munasolun kypsyttämiseksi. Johtofollikkeileita kehittyi kuitenkin aina vain yksi, joten neljänteen hoitokertaan testataan mahdollisesti ärhäkämpää Clomifenia.

Näiden lääkärikäyntien - kontrolliultrien ja inssien - aikana on mukana ollut useampi gynekologi. Osan mielestä minulla on munarakkuloiden perusteella taipumusta PCOS:ään. Osan mielestä sitä ei kuitenkaan ole, sillä kuukautiskierto on säännöllinen. Itse kyllä luulen, että lapsettomuuden syynä on tuo PCOS. Viimeisin lääkäri kirjoitti pyynnöstäni PCOS:ään Metformiini-lääkityksen. Ylipainoa ei ole (metformiini on diabeteksessa käytetty insuliinitasoon vaikuttava lääke), mutta aiheeseen perehtynyt gynekologi sanoi, että lääkkeen vaikutusta voisi testata. 

Vielä ei olla päästy haluttuun lopputulokseen. Olen aina nostanut käden ilmaan vapaaehtoisuuden merkiksi, jos lääkäri on pohtinut uuden lääkkeen testaamista. Siksi varmaan olenkin jo testannut Lutinuksen ja nyt syön kaksi kertaa päivässä Metformiinia. Jospa kuitenkin pikkuhiljaa kohti onnistuneita hoitoja...

Lisätietoja lääkkeistä: 

Letrozol 

Letrozoli on aromataasin estäjien ryhmään kuuluva lääke, joka vaikuttaa munasarjoihin sekä paikallisesti että aivolisäkkeen kautta. Elimistön estrogeenipitoisuus laskee hetkellisesti, jolloin aivolisäkkeen toiminta tehostuu, ja sen seurauksena munarakkula lähtee kasvamaan ja lopulta tapahtuu ovulaatio. Letrozoli on turvallinen sekä naisen että sikiön kannalta. Vaikka sitä ei ole virallisesti rekisteröity lapsettomuuden hoitoon, sitä on käytetty ovulaatiohoidoissa jo yli 15 vuoden ajan. Ovulaatioinduktiohoidoissa letrozoli on todettu teholtaan paremmaksi kuin klomifeeni (ks. Clomifen), joka on yhä käytetyin ovulaatiolääke. Letrozol on halpa ja helppo käyttää, ja sillä on hyvin vähän sivuvaikutuksia. Letrozol on turvallinen myös siinä suhteessa, että monisikiöraskauden riski on pienempi kuin klomifeenilla tai hormonipistoslääkkeillä. Lisäksi letrozoli estää mm. endometrioosin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia kohdun limakalvoon, joten siitä voi olla hyötyä myös IVF-hoidon (koeputkihedelmöityshoito) yhteydessä.     lähde

Pregnyl

Naisilla FSH ja LH saavat aikaan kuukausittain munasolun kypsymisen munasarjassa. LH:ta tarvitaan myös ovulaatioon eli munasolun irtoamiseen. Jos elimistö ei tuota riittävästi FSH:ta ja LH:ta, voi hedelmällisyys heiketä. FSH:ta sisältävien hormonivalmisteiden päivittäisillä injektioilla voidaan saada munasolu kypsymään. Tämän jälkeen munasolun irtoaminen saadaan aikaan antamalla Pregnyliä. Pregnyliä voidaan antaa myös ovulaation jälkeen avusteisissa lisääntymishoidoissa.    lähde

Lutinus

Progesteronilisä. Progesteroni on munasarjoissa muodostuva hormoni. Progesteroni parantaa kohdun limakalvon kykyä ottaa kiinnittyvä alkio vastaan. Kun alkio on kiinnittynyt limakalvolle, progesteronilla on raskautta ylläpitävä vaikutus.    lähde

Clomifen

Klomifeenin vaikutukset perustuvat sen antiestrogeenisuuteen (ks. Letrzol), minkä vuoksi munasolun irtoamista estävä vaikutus poistuu ja estrogeenieritys lisääntyy. Tämä johtaa osaltaan munasolun irtoamiseen. Klomifeenilla on ilmeisesti myös suora stimuloiva vaikutus munasarjoihin, mutta munasolun irtoamisen aikaansaaminen edellyttää yleensä kohtalaista omaa estrogeenieritystä Käyttötarkoitus: munasolun irtoamishäiriöt ja kohdun limakalvon liikakasvusta (hyperplasia cystica glandularis) johtuvat vuotohäiriöt.    lähde

Metformiini

Insuliiniherkisteet, kuten metformiini, säännöllistävät useimmiten kuukautiskiertoa, parantavat hedelmällisyyttä sekä vähentävät hyperandrogenismia ja mahdollisesti keskenmenovaaraa. Viime vuosina insuliinin vaikutusta parantavilla lääkkeillä on saatu korjattua PCOS:n sekä metabolisia että hormonaalisia häiriöitä.   lähde

Mikä PCOS? Kirjoitan siitä erikseen

Kaksi artikkelia

Kaksi näkökulmaa lapsettomuuten:



"Lapsettomuus tekee kipeää - silti ajattelemme, että aihetta voi kommentoida miten haluaa"- Psykoterapeutti Maaret Kallion kirjoitus aiheesta: 

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1459907261666



"Lapsettomuushoidot johtivat pettymykseen" - Aina hoitojen seurauksena ei ole lapsi:

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/lapsettomuushoidot_johtivat_pettymykseen

Lapsettomuuskuilu

5. elokuuta tapahtui kaivosonnettomuus San Josén kupari- ja kultakaivoksessa Chilessä. Onnettomuus sai alkunsa, kun kaivos romahti jättäen 33 kaivostyöläistä loukkuun noin 700 metriä maanpinnan alapuolelta. Kaivoksen tiedettiin jo ennen onnettomuutta olevan vaarallinen. Pelastustoimet aloitettiin heti seuraavana päivänä, mutta kaivoksessa tapahtui toinen romahdus pian pelastuyrityksen jälkeen. Romahtaneeseen kaivokseen porattiin kapeita porausreikiä eloon jääneiden paikallistamiseksi. Heitä ei kuitenkaan onnistuttu paikantamaan. Toinen pora saavutti 688 metrin syvyydessä olleen kaivostyöläisten turvahuoneen muutaman viikon päästä. Turvahuoneesta kaivostyöläiset ilmoittivat olevansa elossa. Elokuun lopussa kaivosmiehille ilmoitettiin, että heidän pelastamisensa saattaa viedä kuukausia. Tavoitteena oli saada miehet pois kaivoksen uumenista ennen joulua. Kaivosmiesten nostaminen aloitettiin lokakuussa, mutta aikataulu lykkääntyi pelastuskapselin vahingoittumisen vuoksi. Kaivosmiehet nostettiin maan pinnalle 13. lokakuuta. Pelastuminen oli teknologisen kehityksen ansiota. 25 vuotta sitten vastaavasta loukusta olisi ollut mahdotonta pelastaa ketään missäänpäin maailmaa.

Olen pudonnut lapsettomuuden syvään ja yksinäiseen kuiluun, monta sataa metriä perhe-elämän alapuolelle. Eloonjääneen pelastustoimia on ollut useita. Romahtaneesta kultakaivoksesta on välillä koitettu nousta maanpinnan yläpuolelle - noustukin - kunnes uudet maanjäristykset ja järistysten jälkijäristykset ovat taas koetelleet maaperää.

Tammikuussa 2015 alkanut lapsenteko on vaihtunut nöyrään pyyntöön ja haaveeseen omasta lapsesta. Vuoden yrityksen jälkeen on siirrytty tutkimuksiin ja hoitoihin. Diagnoosi:

S E L I T T Ä M Ä T Ö N   L A P S E T T O M U U S

Ensimmäinen inseminaatio eli iui-hoito oli maaliskuussa. Tulos negatiivinen. Toinen iui huhtikuussa. Positiivinen tulos. Varhainen keskenmeno toukokuussa, jo viidennellä raskausviikolla. Kolmas iui kesäkuussa. Negatiivinen tulos. Onnistuneen toisen inseminaation jälkeen lääkärin päätös neljännestä yrityksestä. Heinä- eli lomakuussa lääkkeillä mutta ilman hoitoja tullut positiivinen raskaustesti. Raskauden keskeytyminen kuudennella viikolla. Nyt neljännen inseminaation odottamista, kunhan keho palautuu viimeisestä keskenmenosta. Inseminaatioiden jälkeen ivf-jonoon arviolta 4-6 kuukaudeksi.

Toivon että lapsettomuushoidot loppuisivat mahdollisimman pian. Toivon, että lääketiede "parantaa" meidät ja antaa meille lapsen. Pelastuminen oli teknologisen kehityksen ansiota. 25 vuotta sitten vastaavasta loukusta olisi ollut mahdotonta pelastaa ketään missäänpäin maailmaa.