Ensimmäisellä kerralla luin lapsettomuuskirjaa kirjastossa ja nyyhkin salassa nojatuolin ja ison toppatakin suojissa. Esitin (huonosti) flunssaista, kun pyyhin nenääni ja niistin jatkuvasti. Seuraavalla kerralla lainasin kirjoja kotiin. Lainatessani toivoin, ettei kukaan näe minua kyseisten kirjojen kanssa ja piilottelin kirjapinoa kuin konsanaan vanha pervo pornolehtiä takin liepeiden sisällä. Jännä, miten se tuntuikin niin salattavalta asialta. Sain kirjoista kuitenkin paljon tukea ja opin uutta. Lämmin suositus!
Mahtavaa, että meillä on kirjastoja, joista voi ilmaiseksi lainata hyvää luettavaa eli uusia ajatuksia!
Kiitti vinkeistä! Minä suosittelen myös Elina Brotheruksen teosta Carpe fucking diem.
VastaaPoista