Päätin etukäteen, etten jauha tänään lapsettomuussurkua miehelleni, ei-isälle. Kysyin kuitenkin, että tuntuuko pahalta. Ei kuulemma tunnu, kun ei tunnu miltään eli aika yhdentekevää. Sitten mietimme, voiko kaivata sitä, mistä ei tiedä. Kyllä voi. Lapseton tuntee sen joka solullaan - jopa munasolullaan.
Ihan pikkuisen kuitenkin itkin salaa. Jäin siitä heti kiinni. Minilohdutus ja vaihdoin ajatukset muuhun. Toukokuussa äitienpäivänä en varmaan voi avata In-Your-Face-Bookia koko viikonloppuna. Viime äitienpäivänä avasin, ja se oli reilu viikko ensimmäisen keskenmenon jälkeen. En edes muista, miltä se tuntui. Pahalta uskoisin.
Isäinpäivänä kuitenkin kiitos omalle isälle. Hänestä tulisi mitä parhain vaari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti