Miten kävi

Niin se kävi, vuoden pimeimpänä aikana syntyi pieni valonpilke, esikoinen. Viime vuosi oli semmoinen tunnemyrskyn silmäke, että vasta nyt kaikkea käy läpi, kun etäisyyttä on jo saatu edes vähän.

Raskaus sujui hyvin. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet pelkäsin aivan hirveästi, mutta kun pikkuihmisen liikkeet alkoivat tuntua, sain rauhan. Olen niin kiitollinen lääketieteelle ja että meillä kävi lopussa hyvä tuuri - tuuristahan tämä lopulta on pitkälti kiinni.

Ristiäiskortissa luki osuva runo:

Niin kauan odotettu

niin hartaasti toivottu

niin suuresti rakastettu

jo kauan ennen syntymääsi.

Miten pitkältä tieltä

miten syvältä kivusta

viimeiseltä rajalta

äitisi sinut nouti.

Ja nyt vain hymyä

valoa viattomuutta

kuin säteilevä heinäkuun päivä.

Varjoton.

Kuin ei koskaan syksyä.

Talvea. Pakkasöitä.

Elämä

pitele hellin lujin käsin aarrettasi.

Varo pudottamasta sylistäsi

tomuiselle kiviselle tielle

ennen kuin nämä

nauravat ruusuvarpaat

valmiit vahvat

hyppimään kiipeilemään kivien yli.

Innolla. Ilolla.

(Maaria Leinonen)

Lukijoita on riittänyt kirjoittamattomuudesta huolimatta. Onko vielä toiveita, että kirjaisin ivf- ja lapsettomuusajatuksia tai entisen lapsettoman raskausfiiliksiä näin postuumisti? Ajantasaisesti en osannut niitä maailmalle esittää.

Jos luet tätä samassa epätoivon ja toiveikkuuden rajamaastossa, jossa itse olin vuosi sitten, toivon sinulle uskoa ja sinnikkyyttä. May the force be with you!

Positiivinen

Bloggaus pysähtyi IVF-hoitojen alkuun. Hoidot olivat niin jokapäiväisiä ja kokonaisvaltaisia, etten osannut tai jaksanut sanoa mitään.

Ensimmäinen hoito toi kuitenkin plussan! 

Nyt hienon hienoisilla askelilla päivästä toiseen. Vessareissuilla tarkistan aina, valunko verta, ja kovin en ole tuuletellut, mutta kovasti olen kiittänyt ja toivonut parasta.

Kirjoitan myöhemmin IVF-hoidon kulusta, eli siitä miten kaikki sujui.

Lääkkeiden aloitus

Tästä se IVF lähtee: Kp 2 ja 2 x Letrozol aloitettu nyt viikoksi. Huomenna eka Gonal F -pistos, jota pistetään joka toinen päivä. Jouduin ostamaan isomman paketin, koska pistokset jatkunevat ekan ultran jälkeen. Ensimmäinen ultra on perjantaina, koska 7. eli paras päivä osui viikonlopulle - kuinkas muutenkaan.

Apteekkiin meni tänään 290,- kun ostin Gonal F:n (kasvatuksen kaasun) ja yhden Orgalutran (jarrutuksen) piikin. Ostan lisää Orgalutrania tarpeen mukaan. En haluaisi, että sitä noin viidenkympin annoshintasta jää useita annoksia yli kaappiin. Vielä myöhemmin pitänee ostaa Pregnyliä munasolujen irrotukseen ja Lutinusta tai Lugesteronia tukihoidoksi.

Tästä se lähtee.

Lääkkeiden hinnat

Kierto alkaa taittua toiseen, kun pieni tiputellu alkoi. Ensi kierrossa tehdään IVF. En ole vielä ostanut lääkkeitä - käyn ne huomenna - mutta googlailin Gonal-F:n ja Orgalutranin hintoja. Voi jeesus! Tiesin  lääkkeiden maksavat mutten näin paljon. En vielä tiedä tarkkaa summaa, mutta nyt olen asennoitunut 500-600 euroon. Puuh! Onneksi ehdimme varata eilen aurinkoloman kesäkuun alkuun. Tänään ja tämän tiedon varassa emme olisi enää raskineet tehdä sitä.

Aika matelee ja juoksee

Aika on alkanut madella ennen ensimmäisen IVF-rumban alkua, vaikka olen suonut asialle poikkeuksellisen vähän ajatuksia. En ole kuitenkaan halunnut tsekata, monesko kiertopäivä on nyt, sillä olin yllättynyt kun viime viikolla tajusin, että on vasta alle kahdeskymmenes päivä. Vai oliko? En muista enkä halua tarkistaa.

Sain erikoisen puhelun viime viikolla: hedelmöityshoidot tekevän aluesairaalan lapsettomuusklinikan ylilääkäri soitti, että tulenko - tai paremminkin tulenhan - toiseenkin PCOS-tutkimukseen (ensimmäinen tutkimus oli se viimeksi kirjoittamani Letrozol-avusteinen IVF). Ylilääkäri kertoi soittavansa omasta henkilökohtaisesta puhelinnumerostaan ja pyysi minua laittamaan tekstiviestin samaan numeroon, kun kuukautiset alkavat, että saataisiin heti kierron alusta jokin verinäyte. Lääkäri sanoi myös, että voi olla että kohdusta raapaistaan näyte, mutta kuulemma jonkin tiedon valossa raapaisu voisi tehostaa alkion kiinnittymistä kohtuun. Sanoin, että no raapikaa sitten mieluusti! Tietääkö joku tästä lisää?

Vaikka toisaalta tuntuu, että aika matelee, on suurempi kuva kuitenkin päinvastainen. Ystävä, joka oli vielä kesän alussa vertaistuellinen lapseton, saa vauvan aivan näinä viikkoina. Ei voi olla totta että minun tilanne ei ole muuttunut tuosta mitenkään paremmaksi! Koko tämän ajan - koko yhdeksän kuukautta - minäkin olen odottanut, mutta turhaan.


Aika, omituinen tunnetila.

I've got this - lääkkeet ja mielialat

Söin tähän viimeisen kiertoon ennen järeämpiä IVF-hommia lääkekaapin perukoilta Clomifen-paketin loput (3 pilleriä) ja jatkoin lääkitystä Letrozolilla (2 pilleriä). Clomit loppuivat kesken, kun söin yhden silloin kun en tiennyt vielä olevani raskaana elokuussa. Toinen puuttuva Clomi meni toissa kierrossa, kun vahingossa söin kaksi saman päivän aikana. Lääkkeet kahdesti, pin-tunnukset unohduksissa, nimet hukassa - stressipäässä tökkii muisti yllättävästi!  Clomit ja Letrot ovat eri tavaraa, mutta epätoivoinen ihminen tekee epätoivoiset lääkecocktailit. Söin nyt nuo, jos ne loisivatkin ihmeraskauden.

Onko kukaan muu huomannut, että syödessään Clomeja tai Letroja tulee lääkekuurin viimeisenä tai viimeisimpinä päivinä negistunteita: pohjatonta surua, yllättävää raivostumista tai silkkaa ahdistusta? Minulla tuli nyt noista ensimmäistä ja viimeistä, ja muistelen, että muissakin kierroissa on käynyt samoin. Onko niin, että lääkkeiden blogatessa estrogeenin, puskee testosteronit niin vahvana päälle, että muuttuu testohirviöksi? Kääks, mitähän parkumista on luvassa IVF:ssä, jossa syön tupla-Letrot...

Onko laahava mieliala lääkkeitä vai minua itseäni? Nyt on lääkejakson loppumisesta jo muutama päivä ja mieliala touhukas ja nousujohteinen.

Pistosohjaus

Kävin tänään pistosohjauksessa tulevaan, noin kolmen viikon päästä alkavaan IVF-hoitoon. Heti alkuunsa huoneessa oli sekä lääkäri että ohjauksesta vastaava sairaanhoitaja. Lääkäri sanoi, että pääsisin (joutuisin?) osaksi tutkimusta, jossa IVF tehtäisiinkin jo tutun Letrozolin ja pistosten avulla. Hoitovasteesta lääkäri ei osannut sanoa, mutta sanoi että korkean hyperstimulaatioriskin vuoksi tämä on turvallisempi. Lisäksi julkisen terveydenhuollon tarjotessa kolme IVF-hoitoa ei tämä kuluta yhtään niistä, vaan jos hoito epäonnistuu, jää vielä ne alkuperäiset kolme kertaa. Tämä on siis ikään kuin bonussektori. En tiedä, miltä ajatus tuntuu. Epäilyttää se, ettei munasoluja saadakaan punktiossa tarpeeksi monta, mutta toisaalta tämä on yksi lisämahdollisuus. Osuin tutkittavien joukkoon niillä spekseillä, että olen nuori, normaalipainoinen PCOS-potilas.

Kysyin, miten nopeasti uusi IVF tehdään, jos tämä epäonnistuu. Olin aivan pöyristynyt, kun kerrottiin että joudumme jonottamaan uudestaan samat noin 3-4 kuukautta. Toki jos nyt saadaan pakasteeseen alkioita, pääsemme niillä yrittämään ymmärtääkseni yhden tasauskierron jälkeen. Voi kunpa tärppäisi heti!

Jouduin tänään pistämään ensimmäistä kertaa, kun harjoittelimme hommaa hoitajan kanssa. Meinasin jo buustata itseni pakokauhuun, mutta sain kun sainkin itsestäni järkipuolen esiin. Hoitaja sanoi pistoksen tuntuvan hyttysenpiston verran, mutta minusta se ei tuntunut sitä vähääkään. Toivottavasti ei satu sittenkään, kun pistokseen tulee itse lääkekin, joka voi kirvellä.

Lähdettyäni sairaalasta tuli taas se "EI VOI OLLA TOTTA, ETTÄ OLEN TÄSSÄ TILANTEESSA!" -epätoivon hetki. Se näköjään iskee aina näiden uusien virstanpylväiden kohdalla. Eka kerran ekalla lääkärillä, sit ekassa inssissä, ekassa pistossa jne.

Askel askeleelta kuitenkin eteenpäin. Jokainen aamu on aamu lähempänä parempia aikoja.