torstai 1. joulukuuta 2016

Vyöhyketerapia

Stressi ja suru on ottanut aivan uuden levelin viime päivinä. Nyt on 16. kiertopäivä ja mietin, liittyvätkö mielialat clomien jälkilöylyihin. Söin muuten vahingossa yhden tabletin liikaa, siis kaksi samana aamuna. Olen ollut päästä niin ylikuormittunut, että teen juuri tuollaisia ihmeellisiä unohduksia: kaksi lääkettä peräkkäin, unohtunut pin-koodi, aiempien päivien tapahtumien muistamattomuus.

Koska tästä lapsettomuudesta "parantumisessa" pitää kääntää kaikki kivet, menin vihdoin vyöhyketerapiaan, jota muutama tuttava oli lämpimästi suositellut. Kerta olikin ensimmäinen kertani. Aluksi puhuimme juurikin tuosta stressistä ja tästä lapsettomuudesta. Ihmettelin ihan mielessäni, kuinka pystyin kertomaan asioista, niin pokalla ja faktaperäisesti, kunnes loppua kohden se itku sitten tuli kuin tulikin.

Alkukeskustelun jälkeen vyöhyketerapeutti kävi läpi käsiä ja jalkoja, kunnes keskittyi korviin ja jalkoihin. En tuntenut juurikaan mitään kiputiloja. Terapeutti sanoi, että keho voi olla niin ylikuormittunut, ettei se edes tunne kipua, mihin sen pitäisi vastata.

Olin hoidon jälkeen euforisessa tilassa. Parin päivän itkuiltojen jälkeen oli ihana vain tuntea kehossa hyvää henkisen ruoskimisen ja sisäisen puristuksen sijaan. En tiedä, mikä on suora vaikutus lisääntymissektorille, mutta mielenterveyteen se ainakin vaikutti, ja ehkä se sieltä on tuleva buustaamaan lapsiasiaakin eteenpäin - tai ei ainakaan taaksepäin.

Tykkäsin! Jatkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti