Lääkkeiden aloitus

Tästä se IVF lähtee: Kp 2 ja 2 x Letrozol aloitettu nyt viikoksi. Huomenna eka Gonal F -pistos, jota pistetään joka toinen päivä. Jouduin ostamaan isomman paketin, koska pistokset jatkunevat ekan ultran jälkeen. Ensimmäinen ultra on perjantaina, koska 7. eli paras päivä osui viikonlopulle - kuinkas muutenkaan.

Apteekkiin meni tänään 290,- kun ostin Gonal F:n (kasvatuksen kaasun) ja yhden Orgalutran (jarrutuksen) piikin. Ostan lisää Orgalutrania tarpeen mukaan. En haluaisi, että sitä noin viidenkympin annoshintasta jää useita annoksia yli kaappiin. Vielä myöhemmin pitänee ostaa Pregnyliä munasolujen irrotukseen ja Lutinusta tai Lugesteronia tukihoidoksi.

Tästä se lähtee.

Lääkkeiden hinnat

Kierto alkaa taittua toiseen, kun pieni tiputellu alkoi. Ensi kierrossa tehdään IVF. En ole vielä ostanut lääkkeitä - käyn ne huomenna - mutta googlailin Gonal-F:n ja Orgalutranin hintoja. Voi jeesus! Tiesin  lääkkeiden maksavat mutten näin paljon. En vielä tiedä tarkkaa summaa, mutta nyt olen asennoitunut 500-600 euroon. Puuh! Onneksi ehdimme varata eilen aurinkoloman kesäkuun alkuun. Tänään ja tämän tiedon varassa emme olisi enää raskineet tehdä sitä.

Aika matelee ja juoksee

Aika on alkanut madella ennen ensimmäisen IVF-rumban alkua, vaikka olen suonut asialle poikkeuksellisen vähän ajatuksia. En ole kuitenkaan halunnut tsekata, monesko kiertopäivä on nyt, sillä olin yllättynyt kun viime viikolla tajusin, että on vasta alle kahdeskymmenes päivä. Vai oliko? En muista enkä halua tarkistaa.

Sain erikoisen puhelun viime viikolla: hedelmöityshoidot tekevän aluesairaalan lapsettomuusklinikan ylilääkäri soitti, että tulenko - tai paremminkin tulenhan - toiseenkin PCOS-tutkimukseen (ensimmäinen tutkimus oli se viimeksi kirjoittamani Letrozol-avusteinen IVF). Ylilääkäri kertoi soittavansa omasta henkilökohtaisesta puhelinnumerostaan ja pyysi minua laittamaan tekstiviestin samaan numeroon, kun kuukautiset alkavat, että saataisiin heti kierron alusta jokin verinäyte. Lääkäri sanoi myös, että voi olla että kohdusta raapaistaan näyte, mutta kuulemma jonkin tiedon valossa raapaisu voisi tehostaa alkion kiinnittymistä kohtuun. Sanoin, että no raapikaa sitten mieluusti! Tietääkö joku tästä lisää?

Vaikka toisaalta tuntuu, että aika matelee, on suurempi kuva kuitenkin päinvastainen. Ystävä, joka oli vielä kesän alussa vertaistuellinen lapseton, saa vauvan aivan näinä viikkoina. Ei voi olla totta että minun tilanne ei ole muuttunut tuosta mitenkään paremmaksi! Koko tämän ajan - koko yhdeksän kuukautta - minäkin olen odottanut, mutta turhaan.


Aika, omituinen tunnetila.

Pistosohjaus

Kävin tänään pistosohjauksessa tulevaan, noin kolmen viikon päästä alkavaan IVF-hoitoon. Heti alkuunsa huoneessa oli sekä lääkäri että ohjauksesta vastaava sairaanhoitaja. Lääkäri sanoi, että pääsisin (joutuisin?) osaksi tutkimusta, jossa IVF tehtäisiinkin jo tutun Letrozolin ja pistosten avulla. Hoitovasteesta lääkäri ei osannut sanoa, mutta sanoi että korkean hyperstimulaatioriskin vuoksi tämä on turvallisempi. Lisäksi julkisen terveydenhuollon tarjotessa kolme IVF-hoitoa ei tämä kuluta yhtään niistä, vaan jos hoito epäonnistuu, jää vielä ne alkuperäiset kolme kertaa. Tämä on siis ikään kuin bonussektori. En tiedä, miltä ajatus tuntuu. Epäilyttää se, ettei munasoluja saadakaan punktiossa tarpeeksi monta, mutta toisaalta tämä on yksi lisämahdollisuus. Osuin tutkittavien joukkoon niillä spekseillä, että olen nuori, normaalipainoinen PCOS-potilas.

Kysyin, miten nopeasti uusi IVF tehdään, jos tämä epäonnistuu. Olin aivan pöyristynyt, kun kerrottiin että joudumme jonottamaan uudestaan samat noin 3-4 kuukautta. Toki jos nyt saadaan pakasteeseen alkioita, pääsemme niillä yrittämään ymmärtääkseni yhden tasauskierron jälkeen. Voi kunpa tärppäisi heti!

Jouduin tänään pistämään ensimmäistä kertaa, kun harjoittelimme hommaa hoitajan kanssa. Meinasin jo buustata itseni pakokauhuun, mutta sain kun sainkin itsestäni järkipuolen esiin. Hoitaja sanoi pistoksen tuntuvan hyttysenpiston verran, mutta minusta se ei tuntunut sitä vähääkään. Toivottavasti ei satu sittenkään, kun pistokseen tulee itse lääkekin, joka voi kirvellä.

Lähdettyäni sairaalasta tuli taas se "EI VOI OLLA TOTTA, ETTÄ OLEN TÄSSÄ TILANTEESSA!" -epätoivon hetki. Se näköjään iskee aina näiden uusien virstanpylväiden kohdalla. Eka kerran ekalla lääkärillä, sit ekassa inssissä, ekassa pistossa jne.

Askel askeleelta kuitenkin eteenpäin. Jokainen aamu on aamu lähempänä parempia aikoja.

Mä hiihdän

"Sä jätät mut ja mä vaan hiihdän.
Mun sydän särkyy, mä hiihdän.
Sä löydät toisen, mä vaan hiihdän.
Meet naimisiin, mä hiihdän.

Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli,
Onks sen jälkeen uusii mäkii?
 --

Mä nään tähtii.
Mä vaan hiihdän.
Mä rukoilen, mä hiihdän.
Sun lapset kasvaa, mä vaan hiihdän.
Meret nousee, mä hiihdän."

Tuntuu kuin muiden elämät etenisivät ja minä vain seison ikkunan takana katsoen toisia. Verenmaku suussa on selvitty ylämäki, mutta sen jälkeen onkin uusi mäki. Nousua, henkistä hengästymistä. Vasteetonta toivoa. Itsensä lohduttamista. 

Torstaina menen IVF:n pistoshoitoon. Olen superskeptinen hoitoihin. 30 prosentin onnistumistodennäköisyys on pienempi kuin 70 prosentin todennäköisyys pudota naamalleen pettymyksen asfalttiin.

 

Piikittelykauhu

Jos kuvailisin tämän hetken fiilistä tulevista kevään ivf-hoidoista, niin sana olisi ehkä  K A U H U .

Kauhistuttaa:
   1) pettymys - joka toki on läsnä jatkuvasti
   2) itsensä piikittäminen
   3) munasolujen keräys
   4) mahdollinen hyperstimulaatio (kohonnut riski)


Konkreettisin pelko noista on piikittäminen! Siis itsensä piikittäminen. Voi yök ja tärisevät kädet. Joudun varmasti harjoittamaan melkoisia zen-mestarin keskittymistaitoja, että suoriudun hommasta ensimmäisen kerran.

Ei kai se voi olla niin paha? Vai onko?

Neljättä arpaa odotellessa

Keho on vieläkin sekaisin heinä-elokuun taitteen varhaisesta keskenmenosta. Odotan siis edelleen kuukautisia, joista alkaisi uusi kierto. Neljäs ja viimeinen inseminaatioyritys, tällä kertaa Clomifen-lääkityksellä. Ajattelen näitä hoitokertoja eräänlaisina arvan ostamisina. Joka kerta jännityksellä raaputamme voittoa toivoen. Josko ensi kerralla natsaisi?

Yle Areenasta tuli vahingossa vastaan klippejä Akuutti-ohjelmasta. Lääkäriohjelman videoissa hedelmöityshoitoja tekevä lääkäri kertoi erilaisista lapsettomuushoidoista. Rauhallinen nainen kertoi vakuuttavasti ja lohduttavasti, kuinka nykyään hoidot ovat todella tehokkaita. Yritän nojautua noihin sanoihin, vaikka usein mieli - ehkä suojellakseen itseään pettymyksiltä - ajattelee pessimistisesti, että kuitenkin taas kuulumme siihen häviävään vähemmistöön.

Akuutin videoissa muuten kerrottiin, että ivf-hoidot ovat 3-4 kertaa tehokkaampia kuin inseminaatioot. Olenkin jo viritellyt ajatuksia ivf:n suuntaan, vaikka julkisella puolella sinne onkin noin puolen vuoden jonot. Yksityisellä yksi ivf-arpa maksaisi pari tonnia. Aika kallis, epävarma ja jännittävä Ässä-arpa.