Mä hiihdän

"Sä jätät mut ja mä vaan hiihdän.
Mun sydän särkyy, mä hiihdän.
Sä löydät toisen, mä vaan hiihdän.
Meet naimisiin, mä hiihdän.

Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli,
Onks sen jälkeen uusii mäkii?
 --

Mä nään tähtii.
Mä vaan hiihdän.
Mä rukoilen, mä hiihdän.
Sun lapset kasvaa, mä vaan hiihdän.
Meret nousee, mä hiihdän."

Tuntuu kuin muiden elämät etenisivät ja minä vain seison ikkunan takana katsoen toisia. Verenmaku suussa on selvitty ylämäki, mutta sen jälkeen onkin uusi mäki. Nousua, henkistä hengästymistä. Vasteetonta toivoa. Itsensä lohduttamista. 

Torstaina menen IVF:n pistoshoitoon. Olen superskeptinen hoitoihin. 30 prosentin onnistumistodennäköisyys on pienempi kuin 70 prosentin todennäköisyys pudota naamalleen pettymyksen asfalttiin.

 

Ilmat pihalle

Sinä kerrot, että vatsassa potkii vauva.
Minulta se potkaisee ilmat pihalle.

Haikara hukassa

Kaksi vuotta sitten joulun välipäivinä varailin aikaa kuparikierukan poistoon. "Nyt meille tulee vauva! Vähän hankalasti loppuvuodesta, mutta ehditäänpä juhlia häät", ajattelin. Ja kuinka väärin ajattelinkaan! Melkoinen mielen myllerryksen kaksi vuotta.

Tänään mietin, että minnehän se meidän haikara on matkallaan hukkunut. Vai lienenkö itse linnunpelätin.

Sana viikonvaihteeseen

Lapsettomuus on yksi pitkä liikuntatunnin huutojako: Seison toisten tyttöjen kanssa rivissä ja nimeäni ei kutsuta. Kaikki muut valitaan. Kaikki muut valitaan raskauteen. Tulee uusia tyttöjä, ja vanhat lähtevät viereltä, mutta minun nimeä ei kuulu.

Sano se kuvin

Kaikki kuvat lainattu Googlen kuvahaun avulla

Kylmä joki

Mustan pettymyspilven alla olen kuunnellut jo usein yhtä lohtulaulua. Tai surullista laulua, mutta olemme laulun kanssa surullisia yhdessä, joten se lohduttaa.

Laulu on Jonna Tervomaan Kylmä joki

eli YouTube-linkkinä tämä (klik klik)


"Sinä soudat, minä istun hiljaa.
Kuuntelen kun joen pinta juttelee.
Liian pian sä tahtoisit jo rantaan. 

Luulin että kuuntelit samaa.

Kerro, kulta, kuuletko kun itken?
Huomaatko kun valvon aina kun heräät?
Kerro, miksi käännät mulle selkää juuri, kun mä tahtoisin syliin?

Mua niin kylmä joki vie. Jo monta on vienyt on.
Tän joen nimi on sun nimi.
Ja niin kauan kun se vapaana virtaa, kaikki hyvin on.

Sinä soudat, minä olen hiljaa.
Toivon, ettei joki pääty milloinkaan.
Ja mietin, miksi taivas kääntää selkää, juuri kun on kauneimmillaan.

Mua niin kylmä joki vie. Jo monta on vienyt on.
Tän joen nimi on sun nimi.
Ja niin kauan kun sä viedä saa, niin kaikki on hyvin.

Mua niin kylmä joki vie. Jo monta vienyt on.
Tän joen nimi on sun nimi.
Ja niin kauan kuin tän joen nimi on sun nimi
Siihen uskon kun se alla virtaa. Kaikki hyvin on."

Kun jotkin asiat kestävät aikansa

Tsemppiä kaikille, jotka odottavat vuoroaan! 

Rohkaisun sanoja

Elämättä lapsettomuuden kipeistä kipeimpiä hetkiä ei voi ymmärtää, kuinka paljon aallokkoa tämä asia voi tuoda jokapäiväiseen elämään. Olen joutunut kohtaamaan todella mustia, katkeria ja epätoivoisia hetkiä. Onneksi on yhä silti ihania ja huolettomiakin päiviä. Toivo kai se on kun pinnalla pitää, vaikka välillä vähän uppeluksiin uppoankin. Oletteko koskaan ajatelleen, kuinka ihana kohta on Sinä ja minä -biisin toisessa säkeistössä:

"On toivo kuin hyvä henki, se virtaa vaan. Se airottomankin veneen saa liikkumaan."

Törmäsin kesällä ajatukseen, joka sisältää paljon rohkaisun sanoja:

"Jumala suokoon minulle tyyneyden hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeuden muuttaa sen, minkä voin, ja viisauden erottaa nämä kaksi toisistaan."

kuva täältä