Yksityisen lääkärikäynti

Kävin tänään yksityisellä gynekologilla, joka on erikoistunut endokrinologiaan eli "hormonioppiin". Mielessäni on kummitellut pitkään viimeisimmän inseminaation hoitaneen lääkärin sanat siitä, ettei verikokeistani ole koskaan otettu testosteroniarvoja. Sain lähetteen labraan, jonne pääsen vasta ensi maanantaina! Lääkäri sanoi kyllä suoraan, ettei usko arvojen olevan koholla, mutta haluan käydä vielä toteamassa sen.

Lääkäri ultrasi kohdun. Nyt on kiertopäivä 15, ja eilinen nippailuni tiesi oikein: ovulaatio on tapahtunut. Hienoa, että se kävi ilman lääkkeitä, joskin lääkäri tiesi kertoa, että viime kiertoon syömäni clomifen vaikuttaa edelleen positiivisesti, koska kyseisellä lääkkellä on sekä lyhyt- että pitkäkestoinen vaikutus. No mutta hieno juttu! Huono juttu on se, että seksiä harrastettiin kolme päivää sitten ja uusi siemennestesatsi ei ehdi uida enää perille. (Opin senkin että siittiö ui kaksi milliä tunnissa!) Jospa aiemmat siittiöt olisivat vielä edes osittain hengissä ja oikeassa paikassa.

Valitin lääkärille kiusallista iho- ja karvankasvuongelmaa. Kumpaakaan ei oikein auta muu kuin yhdistelmäehkäisypilleri, ja se olisi tähän saumaan täysin väärä lääke. Karvat kannattaa hoidattaa, sikäli kun niitä on, kosmetologilla, ja ihoa kokeilla ruokavaliolla. Ruokavalio on kyllä ollut välillä  mitä sattuu ja välillä "Fitfarm-tyylistä" supertarkkaa, mutta iho on mitä on - ongelmainen.

Lääkäri kirjoitti loppukierroksi - jälleen kerran - keltarauhasvalmistetta. Jos raskaus natsaisi, käyttäisin sitä ainakin 10. raskausviikolle asti. Keho kärsii ilmeisesti jonkinlaisesta keltarauhanen surkastuu liian aikaisin -ongelmasta, joka selittäisi aiemmat keskenmenot. Aloitan keltarauhasemätinpuikot ensi maanantaina. Tällä kertaa näemmä pienemmällä annoksella.

Nyyhkytin PCOS:ta syyllisyyden tuntoa, mutta lääkäri lohdutti normaalilla painoindeksillä ja sillä, että oireyhtymä on synnynnäistä. Tiesittekö muuten, että monirakkulainen oireyhtymä muuten vaikuttaa siihen, että laihduttaminen on vaikeaa. Rasva jumahtaa kiinni todenteolla.

Toivoin ehkä lääkärikäynniltäni liikaa. Ajattelin, että kerrankin joku lääkäri oikein ottaa homman hoitamisen asiakseen. Lääkäri oli kyllä todella ihana ja tietäväisen oloinen, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei tapahtunut.


Lopuksi lääkäri kertoi, että todella moni lähtee lopulta vauvan kanssa kotiin. Vastasin, että toivottavasti mekin.

Haikara hukassa

Kaksi vuotta sitten joulun välipäivinä varailin aikaa kuparikierukan poistoon. "Nyt meille tulee vauva! Vähän hankalasti loppuvuodesta, mutta ehditäänpä juhlia häät", ajattelin. Ja kuinka väärin ajattelinkaan! Melkoinen mielen myllerryksen kaksi vuotta.

Tänään mietin, että minnehän se meidän haikara on matkallaan hukkunut. Vai lienenkö itse linnunpelätin.

Paluu lähtöruutuun

Blogi on elänyt syvää hiljaisuutta. Tuntuu, ettei ole mitään uutta kerrottavaa.

Viimeisin kierto päättyi vereen ja kyyneliin - taas. Olin ladannut kuukauteen aiempaa suuremmat toivot, ja kierto venyi normaalia pidemmäksi. Ja sekös harmitti!

Sain sairaalasta kirjeen, että IVF-hoidot aloitetaan helmikuun loppupuolella. Sitä kohti kauhunsekaisin tuntein.

Sana viikonvaihteeseen

Lapsettomuus on yksi pitkä liikuntatunnin huutojako: Seison toisten tyttöjen kanssa rivissä ja nimeäni ei kutsuta. Kaikki muut valitaan. Kaikki muut valitaan raskauteen. Tulee uusia tyttöjä, ja vanhat lähtevät viereltä, mutta minun nimeä ei kuulu.

Vyöhyketerapia

Stressi ja suru on ottanut aivan uuden levelin viime päivinä. Nyt on 16. kiertopäivä ja mietin, liittyvätkö mielialat clomien jälkilöylyihin. Söin muuten vahingossa yhden tabletin liikaa, siis kaksi samana aamuna. Olen ollut päästä niin ylikuormittunut, että teen juuri tuollaisia ihmeellisiä unohduksia: kaksi lääkettä peräkkäin, unohtunut pin-koodi, aiempien päivien tapahtumien muistamattomuus.

Koska tästä lapsettomuudesta "parantumisessa" pitää kääntää kaikki kivet, menin vihdoin vyöhyketerapiaan, jota muutama tuttava oli lämpimästi suositellut. Kerta olikin ensimmäinen kertani. Aluksi puhuimme juurikin tuosta stressistä ja tästä lapsettomuudesta. Ihmettelin ihan mielessäni, kuinka pystyin kertomaan asioista, niin pokalla ja faktaperäisesti, kunnes loppua kohden se itku sitten tuli kuin tulikin.

Alkukeskustelun jälkeen vyöhyketerapeutti kävi läpi käsiä ja jalkoja, kunnes keskittyi korviin ja jalkoihin. En tuntenut juurikaan mitään kiputiloja. Terapeutti sanoi, että keho voi olla niin ylikuormittunut, ettei se edes tunne kipua, mihin sen pitäisi vastata.

Olin hoidon jälkeen euforisessa tilassa. Parin päivän itkuiltojen jälkeen oli ihana vain tuntea kehossa hyvää henkisen ruoskimisen ja sisäisen puristuksen sijaan. En tiedä, mikä on suora vaikutus lisääntymissektorille, mutta mielenterveyteen se ainakin vaikutti, ja ehkä se sieltä on tuleva buustaamaan lapsiasiaakin eteenpäin - tai ei ainakaan taaksepäin.

Tykkäsin! Jatkoon!