Tv-vinkki: Hartain toive lapsi

Huomasin, että Yle Areenassa näkyy jälleen kuusiosainen ruotsalaisdokumenttisarja Hartain toive lapsi. Ohjelma käsittelee nimensä mukaisesta lapsettomien hartainta toivetta ja keinoja kohti vanhemmuutta. Tänään on ilmestynyt vasta ensimmäinen vajaan tunnin jakso.

Mä hiihdän

"Sä jätät mut ja mä vaan hiihdän.
Mun sydän särkyy, mä hiihdän.
Sä löydät toisen, mä vaan hiihdän.
Meet naimisiin, mä hiihdän.

Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli,
Onks sen jälkeen uusii mäkii?
 --

Mä nään tähtii.
Mä vaan hiihdän.
Mä rukoilen, mä hiihdän.
Sun lapset kasvaa, mä vaan hiihdän.
Meret nousee, mä hiihdän."

Tuntuu kuin muiden elämät etenisivät ja minä vain seison ikkunan takana katsoen toisia. Verenmaku suussa on selvitty ylämäki, mutta sen jälkeen onkin uusi mäki. Nousua, henkistä hengästymistä. Vasteetonta toivoa. Itsensä lohduttamista. 

Torstaina menen IVF:n pistoshoitoon. Olen superskeptinen hoitoihin. 30 prosentin onnistumistodennäköisyys on pienempi kuin 70 prosentin todennäköisyys pudota naamalleen pettymyksen asfalttiin.

 

Verinen loppu

Verinen loppu - jälleen. Kuukautiset alkoivat poikkeukselliset viisi päivää myöhässä. Ensin joka vessareissu jännäsin tilannetta ja huokaisin helpotuksesta, että taas ollaan yhden pissan verran lähempänä parempaa. Sitten sen yhden kerran verta alkoikin tippasta. Kaikki haaveet räsähtivät rikki taas.

Vielä eilen saunan lauteilla sanoin rakkaalle, että en uskalla sanoa mitään, ettei taika raukea, ja hän sanoi äkkiä päälle, että hyss, älä sano mitään. Sitten pidettiin kättä kädessä ja oltiin toiveikkaina hiljaa. Tänään kesken työpäivän laitoin viestiä, että veri alkoi. "Puukottaisin jumalaa naamaan", tuli vastaukseksi.

Ihme kyllä en saanut koko päivänä hysteriaitkua. Olen ollut apea ja hiljaa nyyhkinyt ja nukkunut.

Ensi viikon torstaina menen lapsettomuuspolille pistosneuvontaan. IVF:n piti alkaa viikolla 6, mutta siirtyy myöhästyneen kierron takia ainakin viikolle 7.

Mietin motiiveja ja motivaatiota kirjoittaa tätä blogia. Huomaan saavani kirjoittamispuuskan vain pettyneenä. Mietin, saako kukaan lohtua tästä valituksesta ja mustista teksteistä. Mietin blogin jatkoa.

Toivottavasti seuraavat kirjoitukset eivät ole enää menkkapäivien mustia tilityksiä.

Ilmat pihalle

Sinä kerrot, että vatsassa potkii vauva.
Minulta se potkaisee ilmat pihalle.

Uusimmat verikokeet

Kävin ottamassa verikokeet testosteroneista ja androgeeneistä. Molemmat arvot olivat keskiarvoisia eli hyvin viitearvojen sisällä. Ei siis mitään uusia ratkaisunavaimia siltäkään suunnalta.

Käytän tähän luomuloppukiertoon taas progesteronilisää. Lutinusta - muistaakseni - mutta paljon pienemmällä annoksella kuin aiemmin. Inseminaatioissa tungin puikkoina kolmesti päivässä isot tabletit alakertaan, mutta nyt käytän yhden pienen kapselin kerran päivässä. Oli muuten superilahduttavaa, että ovulaatio oli tapahtunut ilman lääkkeitä - vaikka se saattoikin olla viime kuun clomien pitkävaikutusta.

Niin epätodennäköistä mutta natsaisipa hommat ennen IVF-show'ta.

Yksityisen lääkärikäynti

Kävin tänään yksityisellä gynekologilla, joka on erikoistunut endokrinologiaan eli "hormonioppiin". Mielessäni on kummitellut pitkään viimeisimmän inseminaation hoitaneen lääkärin sanat siitä, ettei verikokeistani ole koskaan otettu testosteroniarvoja. Sain lähetteen labraan, jonne pääsen vasta ensi maanantaina! Lääkäri sanoi kyllä suoraan, ettei usko arvojen olevan koholla, mutta haluan käydä vielä toteamassa sen.

Lääkäri ultrasi kohdun. Nyt on kiertopäivä 15, ja eilinen nippailuni tiesi oikein: ovulaatio on tapahtunut. Hienoa, että se kävi ilman lääkkeitä, joskin lääkäri tiesi kertoa, että viime kiertoon syömäni clomifen vaikuttaa edelleen positiivisesti, koska kyseisellä lääkkellä on sekä lyhyt- että pitkäkestoinen vaikutus. No mutta hieno juttu! Huono juttu on se, että seksiä harrastettiin kolme päivää sitten ja uusi siemennestesatsi ei ehdi uida enää perille. (Opin senkin että siittiö ui kaksi milliä tunnissa!) Jospa aiemmat siittiöt olisivat vielä edes osittain hengissä ja oikeassa paikassa.

Valitin lääkärille kiusallista iho- ja karvankasvuongelmaa. Kumpaakaan ei oikein auta muu kuin yhdistelmäehkäisypilleri, ja se olisi tähän saumaan täysin väärä lääke. Karvat kannattaa hoidattaa, sikäli kun niitä on, kosmetologilla, ja ihoa kokeilla ruokavaliolla. Ruokavalio on kyllä ollut välillä  mitä sattuu ja välillä "Fitfarm-tyylistä" supertarkkaa, mutta iho on mitä on - ongelmainen.

Lääkäri kirjoitti loppukierroksi - jälleen kerran - keltarauhasvalmistetta. Jos raskaus natsaisi, käyttäisin sitä ainakin 10. raskausviikolle asti. Keho kärsii ilmeisesti jonkinlaisesta keltarauhanen surkastuu liian aikaisin -ongelmasta, joka selittäisi aiemmat keskenmenot. Aloitan keltarauhasemätinpuikot ensi maanantaina. Tällä kertaa näemmä pienemmällä annoksella.

Nyyhkytin PCOS:ta syyllisyyden tuntoa, mutta lääkäri lohdutti normaalilla painoindeksillä ja sillä, että oireyhtymä on synnynnäistä. Tiesittekö muuten, että monirakkulainen oireyhtymä muuten vaikuttaa siihen, että laihduttaminen on vaikeaa. Rasva jumahtaa kiinni todenteolla.

Toivoin ehkä lääkärikäynniltäni liikaa. Ajattelin, että kerrankin joku lääkäri oikein ottaa homman hoitamisen asiakseen. Lääkäri oli kyllä todella ihana ja tietäväisen oloinen, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei tapahtunut.


Lopuksi lääkäri kertoi, että todella moni lähtee lopulta vauvan kanssa kotiin. Vastasin, että toivottavasti mekin.

Haikara hukassa

Kaksi vuotta sitten joulun välipäivinä varailin aikaa kuparikierukan poistoon. "Nyt meille tulee vauva! Vähän hankalasti loppuvuodesta, mutta ehditäänpä juhlia häät", ajattelin. Ja kuinka väärin ajattelinkaan! Melkoinen mielen myllerryksen kaksi vuotta.

Tänään mietin, että minnehän se meidän haikara on matkallaan hukkunut. Vai lienenkö itse linnunpelätin.