Käsi ylös kaikki lapsettomat, jotka ovat kuulleet loukkaavia tai vaivaannuttavia lapsikommentteja!
Töksähtelevät sukuläistätien suorat utelut perheenlisäyksestä ovat klassikkoja, jotka mekin olemme saaneet tuta. Eniten on yllättänyt se, kuinka vauvavihjailut lähtivät heti kun kerroimme menevämme naimisiin. Lopetimme ehkäisyn puoli vuotta ennen häitä. Silloin kommenteille vielä naurahteli vaivaantuneesti, mutta nyt ne enemmän hämmentävät. Ikinä en kyseisessä hetkessä näytä loukkaantumista tai surua, vaan jään enemmänkin sanattomaksi tai saan juuri ja juuri muka kevyesti vastattua jotain ystävällistä takaisin.
Lapsettomuudesta tietävät vain jotkin kaverit. Olemme säästäneet lapsenlapsia odottavat isovanhemmat tältä surultamme, koska minusta tuntuu siltä, etten kestä sitä lisäpainetta, mikä puristuisi sieltä suunnalta, jos he kuulisivat kuinka iso show tämä lapsen "tekeminen" on ollut ja yhä on.
Höpsähtäneiltä vanhuksilta lapsiutelut vielä ymmärtäisi, mutta nuoretkin kaverit saattavat päästää kaikenlaisia sammakoita suustaan. Eräs muun muassa häistä kuultuaan kävi silittelemään vatsaani, että "kohta se täällä jo potkii". Osa työkavereista vilkuilee ja mittailee vatsaani, että joko tuo olisi kasvanut. Raskaana oleva ystäväni valitti, kuinka raskaus ei sovi yhtään hänelle ja että välillä tuntuu, että pliis ottakaa tää pois musta. Jos tilanteen tietävät kaverit kertovat, kuinka ei saa stressata tai pitää juoda greippimehua, niin tekisi mieli iskeä oma pää seinään.
Näissä tilanteissa mietin aina, että GAME FACE ON ja hymyilen väkinäisesti.
Välillä mietin, että pitäisikö uteluihin vastata suoraan. "En ole raskaana, mutta toivoisin sitä tosi tosi kovasti, joskin tämä yrittäminen on ollut H E L V E T I N hankalaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti