"Sä jätät mut ja mä vaan hiihdän.
Mun sydän särkyy, mä hiihdän.
Sä löydät toisen, mä vaan hiihdän.
Meet naimisiin, mä hiihdän.
Mun sydän särkyy, mä hiihdän.
Sä löydät toisen, mä vaan hiihdän.
Meet naimisiin, mä hiihdän.
Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli,
Onks sen jälkeen uusii mäkii?
--
Onks sen jälkeen uusii mäkii?
--
Mä nään tähtii.
Mä vaan hiihdän.
Mä rukoilen, mä hiihdän.
Sun lapset kasvaa, mä vaan hiihdän.
Meret nousee, mä hiihdän."
Mä vaan hiihdän.
Mä rukoilen, mä hiihdän.
Sun lapset kasvaa, mä vaan hiihdän.
Meret nousee, mä hiihdän."
Tuntuu kuin muiden elämät etenisivät ja minä vain seison ikkunan takana katsoen toisia. Verenmaku suussa on selvitty ylämäki, mutta sen jälkeen onkin uusi mäki. Nousua, henkistä hengästymistä. Vasteetonta toivoa. Itsensä lohduttamista.
Torstaina menen IVF:n pistoshoitoon. Olen superskeptinen hoitoihin. 30 prosentin onnistumistodennäköisyys on pienempi kuin 70 prosentin todennäköisyys pudota naamalleen pettymyksen asfalttiin.
Vaikka tuon Antti Tuiskun biisi onkin aikamoinen korvamato, niin kyllä nuo sanat kosketti tännekkin. Aivan samat tunteet täälläkin. Aina välillä havahdun miettimään kuinka kauan siitä onkaan, kun yritys aloitettiin ja kuinka edelleen ollaan tässä samassa pisteessä. Tsemppiä IVF:ään!♥ P.s. Kiitti tv-vinkistä! :)
VastaaPoistaKiitos, pidetään tsemppi päällä! :-)
PoistaMinäpäs nyt kommentoimaan villiinnyin! Mutta tosta biisistä on tullut mulle jotenkin tärkeä, koen itse että tuo kappale sopii lapsettomuuteen ja niihin tunteisiin. (Kai mekin voidaan puhua lapsettomuudesta?) nyt se ainakin on muotoutunut meidän puheissa sellaisiksi.
VastaaPoistaTottakai voitte puhua! Pitääpäs tutustua tuohon blogiisi lisää. :-)
Poista