Mustan pettymyspilven alla olen kuunnellut jo usein yhtä lohtulaulua. Tai surullista laulua, mutta olemme laulun kanssa surullisia yhdessä, joten se lohduttaa.
Laulu on Jonna Tervomaan Kylmä joki
eli YouTube-linkkinä tämä (klik klik)
"Sinä soudat, minä istun hiljaa.
Kuuntelen kun joen pinta juttelee.
Liian pian sä tahtoisit jo rantaan.
Luulin että kuuntelit samaa.
Kerro, kulta, kuuletko kun itken?
Huomaatko kun valvon aina kun heräät?
Kerro, miksi käännät mulle selkää juuri, kun mä tahtoisin syliin?
Mua niin kylmä joki vie. Jo monta on vienyt on.
Tän joen nimi on sun nimi.
Ja niin kauan kun se vapaana virtaa, kaikki hyvin on.
Sinä soudat, minä olen hiljaa.
Toivon, ettei joki pääty milloinkaan.
Ja mietin, miksi taivas kääntää selkää, juuri kun on kauneimmillaan.
Mua niin kylmä joki vie. Jo monta on vienyt on.
Tän joen nimi on sun nimi.
Ja niin kauan kun sä viedä saa, niin kaikki on hyvin.
Mua niin kylmä joki vie. Jo monta vienyt on.
Tän joen nimi on sun nimi.
Ja niin kauan kuin tän joen nimi on sun nimi
Siihen uskon kun se alla virtaa. Kaikki hyvin on."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti